Yo-mekko ja sohvatyynyt

Lauantaina juhlittiin yo-juhlia. Todistuksen lopullinen arvosanarivi oli LEEEMM, eli siinä oli aihettakin juhlimiseen. Toisin kävi opiskelupaikan kanssa. Olisin tarvinnut Jyväskylän psykologian pääsykokeesta yhden pisteen enemmän, jotta olisin päässyt soveltuvuuskokeisiin, joista noin 2/3 saa opiskelupaikan. Vastentahtoinen välivuosi on siis edessä, mutta ensi vuonna sisään sitten.

Alusta asti oli selvää, että ompelen yo-mekkoni itse. Idea siitä, millaisen haluaisin ei kuitenkaan selkeytynyt pitkään aikaan, kunnes ryhdyin miettimään asiaa siltä kantilta, millainen mekko sopisi minulla jo oleviin korkokenkiin. Poimin kenkien yksityiskohdista punaisen värin mekkoon ja niiden pin-up- tyyli heijastui myös mekon 50-luvun inspiroimaan malliin, runsaat kellohelmat ja tyköistuvat yläosat ovat rakkauteni. Kangas on melko paksua ja miedosti kiiltävää (ja edullista, yay) new duchess -polyesterisatiinia.

Tavallisen täyskellohelman keskiympyrän mitat saadaan jakamalla vyötärön ympärys luvulla 6,3, jolloin tuloksena on keskiympyrän säde. Kellohelmaa tehdessä kannattaa kuitenkin leikata keskiympyrästä hieman pienempi saumavarojen ja sen vuoksi, että etenkään lutrummat kankaat eivät aina käyttäydy täysin matemaattisen teorian mukaan. Suuremman ympyrän säde on tietenkin pienemmän ympyrän säde + haluttu helman pituus.

Oman mekkoni kohdalla tein vuoresta yksinkertaisen kellon, mutta päällyksestä laskostetun. Sen kohdalla määrittelin ensin haluamani helman pituuden ja laskin sitten, kuinka suuren ympyrän keskelle mahtuu tekemään, jotta saisin laskoksista mahdollisimman syvät. (Koko kankaan leveys - 2x helman pituus = keskiympyrän halkaisija)

Helmojen leikkuun jälkeen tein vyötärökappaleet. Mittailin ja tein sitten lakanakaavat, joihin piirsin etuosan kaarevan muodon. Saumat tulivat molempiin kylkiin ja taakse.

Vyötärökappale kiinnitettynä helmaan, jonka leikkasin sivusta auki vetoketjua varten

Etuosan halterneckiksi yhdistyvistä rinnanpäällyslappusista halusin päältä rypytetyt, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kun olin luullut. Ohuempi kangas olisi tässä toimivampi. Tein vuorikankaasta ensin sopivan kokoisen lapun, jonka alaosa on laskostettu tilavuuden saamiseksi. Päällysosan oli tarkoitus olla rypytyksen jälkeen samaan muotoon asettuva. Päätin tehdä rypyt vain alaosaan toteuttamisen helpottamiseksi, joten yläosistaan vuori ja päällyskangas ovat samankokoiset.

Rypytys ei toiminut ihan niin kuin olin ajatellut. Toivoin saavani aikaan selkeitä, kapeita laskoksia, mutta kangas ei riittänytkään kuin muutamaan eivätkä nekään silittyneet näteiksi. Luovuin selkeiden, silitettyjen laskosten ideasta, ja jätin ne sitten vapaiksi, mutta kyllä ne niinkin toimivat.

mittanauhasta on moneksi

Läpysköiden istutuksen jälkeen ompelin taakse piilovetoketjun ja huolittelin helmat. Vuorihelman vain siksakkasin, päällyksen siksakkasin ja tikkasin kapean päärmeen.

Ehkä ainoa kuva jossa näkyy edes jotenkin koko lopullinen look

Kiitos vielä siskolle hiusten kihartamisesta :3 (+rakastan tuota huulipunaa)

Meille hankittiin jokunen kuukausi sitten uudet sohvat. Vanhat ja kuluneet tummanpunaiset sohvatyynyt eivät sopineet lainkaan niiden kanssa yhteen, joten ne oli aika korvata. Edelliset sohvat olivat lähtiessään niin kuluneet, että niistä oli hyötyä enää materiaalina, ja talteen otettiin nahkan lisäksi hyvin säilynyttä ylätyynyjen sisällä ollutta pehmustetta. (sellaista mitä tungetaan pehmoleluihinkin) Ompelin tavallisesta puuvillasta neliskanttiset pohjatyynyt, jotka täytin kyseisellä pehmusteella ja ompelin sitten umpeen. Päällisiä varten kävimme yhdessä äitin kanssa ostamassa kankaita. Niistä syntyi kolmenlaisia tyynyliinoja.

Piilovetoketju näkyy kyllä, mutta ei liian häiritsevästi

Tyynyliinat ovat joka puolelta sentin leveämmät kuin alla olevien tyynyjen kankaat. Niissä on myös piilovetoketjut, jotta ne saa helposti irrotettua ja pestyä.

Valkoturkoosit tyynyt koostuvat kahdesta eri kankaasta. Olisin halunnut tehdä niiden leikkauksesta vähän mielenkiintoisemman, mutta aikaa mihinkään suurempaan kikkailuun ei ollut, näiden kun piti valmistua ennen juhlia.

Tää on niinku tyynyjen luokkakuva

Desucon kolkuttelee jo ovella, onneksi on vain yksi uusi cossi tekeillä ja sekin hyvin yksinkertainen, eli Barakamonin Hiroshi. Olo on siis ainakin nyt tyynen luottavainen sen suhteen.

Sisustustuunailua maalilla ja paperilla

Lukuloman vuoksi vietin ja vietän edelleen enemmän aikaa huoneessani kuin silloin, kun kävin vielä koulussa. Lisäksi tuli haaveiltua tulevaisuudesta, omasta asunnosta ja etenkin sen sisustamisesta. Opiskelua pakoillessani tutkin huonettani ja kaappejani, ja löysin muutamia tavaroita, joista en sellaisenaan pitänyt, mutta inspiraation iskettyä niistä tuli hyvin pienellä vaivalla kivoja sisustuselementtejä.

Kirjoitusalustani ei enää oikein sopinut tyyliini, vaaleanpunaisuus ja prinsessat kun eivät ole olleet se ykkösjuttu enää pitkään, pitkään aikaan. Viilsin alustan päällysmuovin auki sivusta ja prinsessaprintti sai tehdä tilaa uudelle kuvalle. Hain vain netistä kuvia vanhoista sanomalehdistä, vaihdoin väriä vähän patinoituneemmaksi, tulostin, leikkelin ja teippailin oikeaan muotoon. Sujautin paperin muovin alle, suljin aukon läpinäkyvällä teipillä, ja alusta oli täysin uudestisyntynyt.

Kaikki näistä ovat siis aitoja suomalaisten lehtien etusivuja vuosilta 1883 - 1908.

Uusi kuva olisi voinut tietenkin olla ihan minkälainen tahansa, mutta idea vanhoista sanomalehdistä tuntui heti oikealta. Näin kokonaisuuden saattoi koota järkevästi aanelosista, alustan värit sopivat kaikkeen ja kiinnostukseni historiaa kohtaan pääsee kivasti osaksi sisustusta.

Kaapista löytyi puinen valokuvakehys vuoden 2014  ylivoimaisessa sisustusmuotivärissä eli kirkkaanvihreänä. Väri ei sopinut omaan sisustukseeni, mutta kehys oli muuten oikein kiva, joten maalasin sen akryylimaaleilla turkoosiksi.

Olin liian innokas maalaamisen kanssa, enkä ottanut kunnollista ennen-kuvaa, mutta takaa näkyy alkuperäinen väri.

Kuviskurssilla tekemäni savinen stegosauruskin sopii hyvin kehyksen kaveriksi.

Vasta maalatessani huomasin, että väri yhdistettynä kehyksen pyöreisiin reunoihin tuotti jotenkin ihmeen 50-lukulaisen fiiliksen, mutta sehän on pelkkää plussaa. Kehykseen pitäisi sitten enää saada jotain kehystettäväksi. Ajattelin piirtää jotain kivaa mustavalkoista, mutta tarkempi inspiraatio ei ole vielä iskenyt.

Vaaleanpunaisen puulaatikon sain joskus lahjaksi kummitädiltäni. Tässäkin oli sama tarina kuin kehyksessä: muuten oikein kiva, mutta väri ei innostanut.

Väri vaihtui pastelliturkoosiksi valkoisen, sinisen ja keltaisen akryylimaalin sekä veden yhdistelmällä. Vettä lisäsin, koska halusin puunsyiden näkyvän vielä maalauksen jälkeenkin. Pinnasta tuli näin elävä, ja laatikosta ehkä hieman merellisen oloinen.

Laatikko näyttää muuten ihan luvattoman hyvältä vinyylien, kastehelmilautasten ja etenkin noiden kenkien kanssa. En tiedä, mikä siinä on, mutta yhdistelmä miellyttää silmääni tavattoman paljon.

Tää on kai ny sitä paljon puhuttua henkilökohtaista estetiikkaa.

Maalaamisen makuun päästyäni koki pieni säästöpossuni myös värinmuutoksen. Sain sen joskus noin kymmenvuotiaana maalaa-oma-possusi- pakkauksessa, ja mustan pohjamaalin päälle olin taiteillut oikein kukkasiakin. Kukikkuus vaihtui kultaiseen, pohjustin possun ensin valkoisella maalilla.

Taas unohdin ottaa kuvan ennen maalauksen aloittamista.

Kultapossu on ihan oikeassa käytössäkin, ja sisältää läjän senttejä pahan päivän varalle.

Paperikorina minulla oli päältä avoin pahvilaatikko, jonka päälle olin teipannut väritöntä sanomalehtipaperia. Paperi oli vuosien mittaan kulahtanut ja revennytkin jostain kohtaa, joten korin ulkomuoto kaipasi kipeästi päivitystä.

Edellinen paperi se siellä oikealla paikallaan - matkalla kohti kierrätystä.

Kaapin paperipinoa läpikäydessäni löysin japanilaisen sanomalehden sivun, jonka yläasteen valinnaisen kotitalouden opettajani oli minulle antanut käytyään Japanissa. Olin jo laittamassa sitä tarpeettomana paperikoriin, kun tajusin, että sillähän voisinkin paperikorin koristella. Yksinään se ei olisi siihen riittänyt, mutta muistin kaapissa myös lojuneen kummitädin antaman pienen palan japanilaishenkisesti koristeltua tapettia, jolle en ollut keksinyt mitään käyttöä. Yhdessä näistä kahdesta riitti juuri sopivasti korin päällysteeksi, joten ei muuta kuin erikeeperillä kiinni vain, liimalla pysyy tosiaan paljon paremmin kuin teipillä.

Kummitädiltäni olin saanut myös joskus lahjaksi useamman valokuvan kehyksen. Tyhjänpanttina sekin pyöri, kun en ollut keksinyt, millä kuvilla sen täyttäisin. Ratkaisu olikin niin ilmiselvä, että ihme miten en ollut sitä aiemmin tullut ajatelleeksi, cossikuviahan tuo oli vailla. Tulostin kymmenen suosikkikuvaani, jotka ovat kaikki myös tainneet päästä aiemmin tänne blogin puolelle.

Harmi vain, että ei ole mitään paikkaa, mihin tämän saisi ripustettua.

Parasta näissä kaikissa oli se, että täysin ilman rahallisia lisäsatsauksia sain vanhoista ja sekalaisista tavaroista esteettisiä ja toistensa kanssa yhteensopivia. Sisustusinto vain kasvoi näiden kanssa puuhastellessa.