Hisoka WIP osa 1

Minulla oli oikein kivat suunnitelmat siitä, että sitten kirjoitusten jälkeen sitten voin käyttää pari kuukautta aktiivisesti Hisoka-cossia tehden. Nyt ollaan joulukuun puolivälissä, ja olen aloitettua saanut sentään, mutta edistyksessä ei liiemmälti kehumista ole. Joitain osia on kuitenkin valmiina, joten saanpas edes vähän sisältöä tähän.
 

Jatkamme kännykkälaadun kuvilla, anteeksi.

Ensimmäisenä vaatekappaleena ompelin kotona lojuneesta tummansinisestä trikoosta aluspaidan. Siitä ei valmiissa kokonaisuudessa näy kuin pieni osa päällyspaidan kaula-aukon molemmilta puolilta, joten korkeaa kaulustaan lukuun ottamatta oli oikeastaan aivan se ja sama, miltä se näyttäisi. Tein paidasta hyvin ihonmyötäisen, koska sen päälle on siten parempi saada laitettua vaaleanpunainen "korsetti", jonka teen myöhemmin. Lisäsin myös hihat tuomaan edes hiukan lisälämpöä helmikuuhun.

Seuraavaksi tartuin toimeen kenkien osalta. Ostin jo kesällä tarjouksesta mustat ballerinat, joiden päälle aioin rakentaa huovasta suippokärkiset narrintossut. Myöhemmin hankin paksua mustaa huopaa. Tarkalleen ottaen tossujen pitäisi olla tummansiniset, mutta sopivaa sinistä ei ollut, joten mustalla mennään.

Tein huopaa varten kaavat vanhan koirakuvioisen lakanan avulla.

Huovan ompeluun paikoilleen ei tuhrautunut paljoa aikaa. Kengistä tuli suurinpiirtein sellaiset mitä olin suunnitellutkin. Niihin jäi sopivasti väljyyttä, niin että villasukat mahtuvat jalkaan, mitä arvostan varmasti sitten talvella. (Siitä en välttämättä itseäni kiitä että pohjat ovat tasaiset ja todennäköisesti luistimiakin liukkaammat)

Maailmassa saattaa olla valokuvauksellisempiakin kenkiä mutta joo

Kunnon hopparihousut ja random kattila

Valitsin asun housuihin ja päällyspaitaan vaaleansinistä perla-puuvillaa. Koska se on ohutta, molempiin tarvitsi myös vuorituksen. Yritin tehdä lakanasta jonkinlaista kokeiluversiota paidalle, mutta se ei toiminut täysin niin kuin olin toivonut, eikä ole vielä edennyt sen pidemmälle. Housut ovat sen sijaan valmiina.

Housuihin sovelsin minulla jo valmiiksi olleita polvihousujen kaavoja. Koska halusin kuminauhavyötärön vetoketjukiinnityksen sijasta, lisäsin tilaa vyötärölle. Sitä oli kuitenkin hiukan liian vähän, ja jouduin ompelemaan pienet kiilat tuomaan väljyyttä. Muualla sitä väljyyttä sitten olikin liiaksi ja jouduin kaventamaan lahkeita.

Käytännöllisyyden vuoksi tein housuihin taskut, joihin saan kännykän ja muuta pientä säilöön penkkareissa, eikä turhia laukkuja näin tarvita.

Taskujen ja ylimääräisten kiilojen päälle tulee vielä keltainen "lannevaate", joten ne eivät niinkään häiritse.

Kuminauhaa tuli vyötärön lisäksi lahkeisiin päällikankaan ja vuoren väliin.

Mikään, mitä olen vielä tehnyt ei nyt ole ollut mitenkään vaikeaa tai erityistä, mutta olenpahan saanut näitä pois tieltä, ettei tarvii sitten penkkareita edeltävää yötä ehkä mahdollisesti viettää ompelukoneen seurassa.

En tiedä mitä tämä pose on olevinaan, mutta siis cossihan on jo melkein valmis, tai sit ei.

Kiinasta Hisoka-cossia varten tilatut tekokynnet tulivat eilen perille. Niitä oli 24 kappaletta kuudessa eri koossa. Ihan näin pitkiä niiden ei ole tarkoitus olla, joten leikkelen ne sopivaan muotoon myöhemmin. Kynnet myös kiiltelevät hyvin muovisina, ja ajattelinkin lakata ne nudenvärisiksi sitten kun aika koittaa. Kynsiliiman ostin jo aiemmin ihan Suomesta, koska en halunnut ottaa riskiä siitä, että ostan viidelläkymmenellä sentillä jotain ylijäämäteollisuusliimaa.

Sovittelin näitä jo sormiin, ja tulin tulokseen, että jätän suurimman koon käyttämättä, tarvetta kun yllättäen löytyy vain viidelle sormelle.

P.S. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen ollaan siis tulossa siskon kanssa Desucon Frostbiteen koska joo ideat pääsivät eskaloitumaan ja nyt näyttää vahvasti sille että sinne on tulossa kaksikin cossia hups.

Syksyn käsityöt ja yksi ikuisuusprojekti

En ole saanut paljoa yhtään mitään tehtyä viime aikoina, mutta äkillisen inspiraatiopiikin seurauksena sain sentään muutaman yksinkertaisen käyttöesineen tehtyä.

 (Kuvat ovat taattua kännykkälaatua, mutta koittakaa olla välittämättä)

Tunsin tarvetta kännykkäpussille, kun sain erittäin naarmuisen näytönsuojakalvoni vaihdettua viimein uuteen. Mokoman kalvon vaihto olikin aikamoisen tuskan takana. Kännykkäni on Lumia, johon ei ollut niin helppoa edes löytää kalvoja, ja sittenkin kun sain niitä tilattua neljän kappaleen paketin, niin möhlin kaksi ensimmäistä, ja vasta kolmas suostui yhteistyöhön. En halua siis vaihtaa kalvoa ihan heti uudestaan, joten pussi on hyvä suojelemaan pahimmilta naarmuilta.

Pussi valmistui saman päivän aikana kun sain idean siitä. Käytin kestävää kirsikkakuvioitua kangasta päällä ja vihreää huopaa sen alla pehmentämään kolauksia.

Meillä oli kaapissa aivan ihana kangaspala, jossa oli valkoisella pohjalla kuvia ja sekalaisia tekstejä juuri sellaiseen tyyliin, josta pidän. Kangas oli paksua ja siten kestävää, joten tein siitä kauppakassin.

Tilavuutta lisätäkseni tein kassiin pohja- ja päätypalat tavallisen 2D-mallin sijasta.

Tikkasin saumavarat, jotta saumat kestävät paremmin ja myös siksi, että kassi näyttää sisältä siistimmältä.

Valmis kassi.

Tästä samasta kankaasta jäi pienehkö tilkku jäljelle, ja halusin käyttää sen hyödyksi. Muistin, että pieni meikkipussini on hädin tuskin mennyt kiinni viime conien aikana, joten päätin tehdä uuden tilavamman. Lisäksi tarvitsin vain vähän mustaa vuorikangasta ja nätin metallisen vetoketjun. Pidän metallisista enemmän kuin muovisista, vaikka ne ovatkin jäykempiä.

Ompelin ensin kaikki päällisen osat kiinni toisiinsa, ja ompelin vuoren samaan pisteeseen. Laitoin sitten vuoren päällisen sisään ja asettelin vetoketjun niiden väliin. Osa siitä piti ommella käsin, mutta sisälle ei ainakaan jäänyt rumia saumoja.

Tein tästäkin tilavan erillisellä pohjalla ja reunuskappaleilla. Sain käytettyä todella kivasti koko loppukankaan, eikä siitä mennyt roskiin kuin irtileikatut hulpioreunat.

Tein tähän lenkin ihan vaan siitä huvista, että pussia voi sitten pyöritellä ympäri sormella. Enkä edes juksaa, se oli motiivini.

Pussi käyttötarkoituksessaan ja Lumenen piilomainontaa.

Idiootti on idiootti ja käänsi pussin väärin päin ja veti jäykän metallivetoketjun kiinni ennen kuin tajusi että se on melkein mahdotonta saada auki ilman vedintä, onneksi vain melkein (miltei vartti siihen meni).

Ompelin justaway-kassin jo ennen Traconia, mutta halusin lisätä sen tähän vaikkei se ihan viimeaikainen olekaan. Olimme jo puhuneet siskon kanssa siitä, että sellainen olisi söpö, ja koska minulla oli Traconia edeltävänä iltana hieman aikaa ja Takasugin kimonosta ylijäänyttä kangasta, päätin sellaisen tehdä. Kassin malli on se yksinkertaisin 2D- malli mikä voi olla, johon on vain kiinnitetty hihnat. Aamulla ennen lähtöä sitten maalasin siihen Gintamasta tutun maskottipommin.

Justawayn ruumis kuivumassa, onneksi kangasmaalilla ei kestä kauaa kuivua, ennen kuin sen voi silittää.

Kaarevaa muotoa varten sai lätkiä hieman enemmän teippiä.

Tällainen sieluton tuijotus syntyi mustalla kangastussilla.

Conikassin lisäksi olen käyttänyt tätä muun muassa liikuntavaatteiden kantamiseen, ja se onkin herättänyt huvitusta sellaisissakin ihmisissä, joilla ei ole mitään tietoa siitä, mikä on kassin kuvion tarkoitus. Ehkä juuri siksi.

Aloitin 10 cm x 10 cm tilkkujen keräämisen jo kesällä 2014. Kaapissa oli paljon sellaisia kankaita, missä oli jänniä kuvioita, mutta mistä ei keksinyt mitään järkevää tehtävää. Tilkkupeitto olisi mielenkiintoinen ratkaisu, jossa kaikki pääsisivät vähän näkyville.

Riittävä määrä täysikokoista peittoa varten, eli 253 tilkkua tuli täyteen loppukesästä 2016. Periaatteena oli, ettei peittoon tulisi kahtaa samanlaista tilkkua. Suurin osa tilkuista on oman kodin kangaskaapista tai mummolasta saatuja. Sain nyt lokakuussa aloitettua ompeluprojektia itseään, ja peitosta on kasassa noin kolmasosa. Kunhan kaikki tilkut ovat yhtenä laattana ompelen niiden taustaksi mustan kankaan, joka sitoo tämän miellyttävän psykedeelisen sekamelskan yhteen.

Tilkkujen yhteenompelu on tarkkaa puuhaa, kun niiden lopulliseksi mitaksi pitäisi tulla 9 cm x 9 cm, eli varasin puolen sentin saumavarat, enempi ei olisi ollut pahitteeksi.

Ehdoton inhokkitilkkuni on vasemman yläkulman alla oleva tummanvihreä samettitilkku, joka kiemurteli ommeltaessa aivan minne huvitti, ja piti ratkoa irti pariin kertaan ennen kuin se suostui asettumaan.

Tilkkujen ompelu on aika yksitoikkoista puuhaa, enkä ole varma milloin peitto lopulta valmistuu. Ainakaan tällä hetkellä motivaatiota ei taas ole hirveästi, ja pian pitäisi alkaa tehdä talven cosseja. Projekti saattaa lojua keskeneräisenä siis pitkänkin ajan.

Ottakaapa loppuun vielä tälläinen kuvankaappaushelmi Saint Seiyan kakkosjaksosta ilman kontekstia.