perjantai 4. tammikuuta 2013

Se on lämmin

Kelihän on kuin heinäkuussa

Mutta silti jotkut ihmiset jaksavat täristä pihalla.

Pihalla meillä oli jäisiä lyhtyjä. Nyt ovat sulaneet pieniksi läjiksi.

Vaikka olin tuossa illalla teipannut kännykkäni takalistoon tulostetun kuvan Nokia 3310: sesta päätin sittenkin repiä sen aamulla pois. Tuntui kädessä ikävältä.

Perjantaihan se sitten.
Uuden lukujärjestyksen perjantai ei ole perjantai. Se on enemmän... maanantai.
Mm.
Siinä se koulupäivä sitten meni.

Olin muuten aamulla järkyttynyt siitä, että joku randomi puhui minulle. Kysyi, missä on Kielorannankatu.
En tainnut auttaa yhtään.

Kotiin päästyäni ihminen ehdotti, että lopettaisimme Potterin. Eli siis viimeisen elokuvan katsoa voisi.
  Muuten, Harry oli kuudennen elokuvan kuvauksissa kännissä.
Voisiko joku ystävällinen sielu kertoa, miksi Voldemortista tuli kuollessaan hilsettä.

Ja sitten tulee lätkää.
Vaikka se matsi oli Kuoipossa oli tupa sen verran täynnä, että ei sinne olisi kuin seisomaan mahtunut.
Katsoimme sen sitten netistä, jonka kautta televisiosta.
Ensin on peli, sitten siitä otetaan videokuvaa, sitten se ohjataan nettiin, josta se heijastettiin televisioon, josta se heijastui laseihin, joiden kautta pystyi seuraamaan peliä katsomatta televisiota.

^Yksi maailmanhistorian turhimmista selitteistä

Mutta

Vihaan niitä tuomareita
  Et tee mitään ja saat jäähyn.
Mutta älä huoli, jäähytasapaino.
Kyllä se vastustajakin pian istuu penkillä.

Mutta jos jotain tapahtuu oikeasti se joko ingnoorataan tai anneetaan jäähy hyökkäyksen kohteelle.

Ei saa siis tulla hakatuksi tai taklata seinää.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Minun pitäisi olla nukkumassa.

Mutta tänne tulin runoja kirjoittamaan

Äidinkielentehtävä oli tämä.

Viisi runoa.


Ja tämä, tämän minä kirjoitin vuosia sitten, englanniksi.

Tyhjä pähkinä

Minä kärsin,
Mutta en tunne tuskaa.
   Haluaisin itkeä mutten voi.
   En muista kuinka itkeä, olen vain tyhjä pähkinä.
      Yksin aina vain.

Ja sitten runo, jonka jo julkaisinkin aiemmin.

Talvi-ilta

Ei ikkunasta ulos nää,
         lasin peittää jää
Hetken päästä pimeää,
                 valo häviää


Aiempi syvällisyys täällä vähän muuteltuna

Aika kuluu

Joskus
tuntuu sille, ettei koskaan liikkuisi eteenpäin.
 jäisi ikuisesti tähän näin.

Vasta huomaa etenemisen
Kun käsittää jatkumisen.

Muutama vuosi,    kuukausi,   päivä   taikka   tunti
     On jo nostalgiaa.
Aika on tullut kymien väreiden;
         Ei enää lapsi, mikä sitten?

Ja tämän jälkeen kaksi jotain roskaa.

Erilaisuus

Jos on avoin mieli,
sen huomaa miten kaunis on jokainen kieli.
Kaikki veistetty on samasta muotista
mutta annettu erilaisuudelle mahdollisuutta.
Väri oli mikä vaan
kaikki kauniita ovat tavallaan.

Sulkee silmät.
Kukannuppu käy nukkumaan.
Karhu pesään vetäytyy.
Etana kuoreensa sulkeutuu.
Kuu taivaalla loistaa,
pöllöjen aika koittaa.


Tekisi mieleni kirjoittaa pidemmin, mutta huomenna on aikainen herätys.