keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ei koskaan liian vanha tekemään lumiukkoa

Mitä sitä aikaisin vanhenemaan

Terve terve, ihmiset.
Tänään oli jälleen päivä.

Jotenkin päädyn aina kirjoittamaan keskiviikkoisin.
  No, tänään oli koulua. Oli välituntikokous ja muuta mukavaa.
Biologian tunti oli jälleen vähän aiheen vierestä, kun askartelimme kasvioita.

Sitten oli semmoinen ulkovälkkä.
Koska lumi oli niin pallomaisen näköistä, alan tehdä lumipalloa.
Niiden tekeminen on ilmeisesti hyvinkin turmiollista, koska se on kiellettyä. Näemmä.
No mutta. Minä en mitään palloja heittelemässä ole. Lumiukkoahan vain tekemässä.
Ja minä ja kaverini ryhdymme väsäämään lumiukkoa penkille.
Siitä tuli oikein hieno, Ukko-Pekka nimeltään.
Tosin. Sitten se sai silmät.
Ja siitä tuli hyvin tuijottavainen.

Äidinkielentunnilla katsoin ikkunasta ulos pihalle.
Siellä oli ilkeä ihminen. Hän rikkoi Ukko-Pekan. Olen katkera.
  Äidinkielentunnilla kirjoitetaan rikostarinoita. Kirjoitin rikollisen, Aatoksen näkökulmasta. Jotenkin päädyn aina siihen, että päähenkilö tavalla tai toisella heittää veivinsä.
Pitäisi yrittää ensi kerralla pitää se hengissä.

Onko Luoto hyvä nimi lehdelle...?

lauantai 3. marraskuuta 2012

Miksi hehkutus?

Matkus shopping centre


Kävin siellä eilen.

Lähdin sinne itse asiassa vain koska minut pyydettiin. Ei olisi muuten suunnitelmiini kuulunut.
Koko viikoin ajan koulussa olivat ihmiset puhuneet siitä.
Toiset sitä Ikanoksi kutsuvat, toiset tosinimellään.
Mutta yhteistä kaikille on jumalaton ihkutus.

Sinä ikävä kyllä lumettomana perjantaisena iltapäivänä.
  Nousin autoon, joka vei minut paikkaan joka oli täynnä autoja.
Parkkipaikaksi sitä sanotaan.
Sisäänmenoa vauhdittamassa oli pelottava ovi.
Hyvin pelottava.

Paikka oli täynnä kauppoja. Suurin osa niistä oli vallan kiinnostamattomia.

Mutta oli muuan liike.
Minne olisin mieluusti syytänyt markkani eikunsiiseuroni.
  Siellä oli niin suloisia pikku kravaatteja.
  Ja niin suloisia neonvärisiä kengännauhoja
  Ja niittivöitä
  Ja ihania käsineitä
Mutta kaikkein ihaninta oli sellainen ihana hame, jossa oli sininen tyllihelma ja päällä musta kangas jossa oli röyhelöita ja nauhoja <3 Otin siitä kuvan siinä toivossa että äiti tekisi minulle vastaavan...
Koska se ylitti budjettini.

Kun olimme jonkin aikaa kierrelleet ja jotkut olivat löytäneet ostettavaa päätimme etsiä murkinaa.
Ikävää oli että...
Siellä oli kyllä ruokaa. Mutta jos olisimme halunneet esimerkiksi possuuttaa pizzaa meidän olisi tullut kolme varttia odottaman.

Siispä päädyimme syömään jotain muuta. Menimme syömään patongit.

Miltei koko ajan jouduimme kuuntelemaan ylipirteitä esityksiä, joiden äänet olivat aivan liian kovalla.
Tiputanssia tanssiva Peppi Pitkätossu seuranaan koira, kissa sekä Talent- tuomari.

Olen sokea.

Aterioinnin jälkeen jatkoimme.
  Tapasimme monia tuttuja koulusta. Tai ainakin näimme.
Ja meillä oli erittäin hauskaa. Ihmiset tuojottivat, koska yksi meistä oli pukeutunut Grell : iksi.
Ja kahdella muullakin oli peruukki.
Itse olin muuten yrittänyt värjätä hiukseni sinisiksi, mutten ollut saanut niistä kyllin kirkkaita. Ne vain näyttivät olevan homeessa.

Ja kun kerron että ostimme jäätelöt saan kuulostamaan meidät syöpöiltä koska kerroin juuri että söimme.
Itse ostin dippiströsselipehmiksen. Sain sen kupissa, vaikka sen oli tarkoitus olla vohvelissa. Syy jäi hieman pimentoon.

Siinä seitsemän aikaan lähdin.

Kotona sitten sammuin. Tunnen itseni juopporetkuksi kun en pukeutunut pyjamaan, vaan olen ollut nyt liki kaksi päivää putkeen samoissa vaatteissa.